Ihan kaameeta!  Siis niin kaameeta!  Nyt mull on kauluri!  Apua!  Hesy!  Joku!  Apua!

Äiti väitti, ett mä nuolen tota mun haavaa ja en muka sais nuolla.  Sitt mä revin kaikki nutut ja sukkikset ja sideharsot veke.  No, niin mä kyll teenki, koska mua ärsyttää ne!  Äiti sano, ettei se nyt enää voi muuta ku laittaa kaulurin.  Vähänksmä olin hoomoilasena kun se alko väsää sitä mun päähän!  Ja nyt en sitt osaa kävellä yhtään, en yhtään!  Enhän mä nää sivuille mitään!  Sitt äiti viel kehtas nauraa mulle, kun mä törmäilin.  Mä en voi ymmärtää.

Äsken äiti heltys sen verran, että otti sen pois ja laitto taas sen sideharsosukkissydeemin mun päälle, että mä pääsin ulkona käymään.  Kun se ajatteli, että mä törmäilen siellä noihin tuolin jalkoihin ja saatan jäädä johkii kiinni, eikä se voi tulla auttaa, kun on itekki jalkapuoli.  Ihan hyvä ajatus sinänsä, ett otti sen törtsän veke.  Mutt kun mä tulin sisälle ja olin niin ilonen kun pääsin vapaasti kulkee, äiti taas huomas, ett olin jo kerenny sen sukkiksen vetää veke, kauluri tuli taas päähän!  Nyt mä sitt istuu tökötän vaan sen kans, emmä osaa olla.  Vähän äiti leikkas siit törtsästä veke, ettei se oo niin suuri, ett mä niinku joteski osaisin olla sen kanssa.  Mutku emmä osaa!  Mä haluun pois tän!

Kattokaa ny! Täss se kauluri viel on isona.  Mä oon päätön kissa!