Äiti selitti mulle, että nyt ei tipu mulle koneaikaa vähään aikaan.  Mä tiätty kysymään ett miksei muka, höh.  No kun se ei kerkee availla mulle konetta.  Ja pah.  Niin, mun täytyy myöntää, ett vaiks mä oonki tällanen fiksu ja filmaattinen herrasmiäs, kone mulle aina pitää avata ensteks, sitt vast mä osaan tehä vaiks mitä :)  Ja jos ei mulle avata konetta, en mä pysty mitään kirjottelee.  Mullahan on kyll nopee tassujärjestelmä, jolla tekstiä tulee tosta noin vaan :).

Mä siis jään odottelee sitä joulupukkia.  Tai emmä oikeestaan oottele, ei se kummiskaan mitään ihmeellistä mulle nyt tuo.  Mutt herkkuja on luvattu, joten nou hätä.  Leeviki lähtee taas maalle jouluks, ei oo sekään aidalla jutskaamassa mun kans.  Mutt enköhän mä selvii, onhan mulla äiti ja isi!

Joulun jälkeen on se kaamee ilta kun niit raketteja taas ammutaan.  Mä en siis niin yhtään tykkää niistä!  Se on taas semmonen ilta, että meikäpoika viettää sen sohvan takana.  Kyll ihmiset on kummallisii, kun niitten tarttee niit räkspoksjuttuja lennättää taivaalle!  Äitiiki aina säälittää kaikki linnut ja muut metsäneläimet.  Ja mä en pysty ees nukkuu siin metelissä!  Huoh.

Mutt hei, mun tarttee nyt lopettaa tää tassuttelu, äiti vonkaa konetta itelleen toss vieressä.  Viettäkää kiva joulu ja palataan asiaan ensi vuonna!