Mull on kaamee ikävä Leevii.  Ku se ei enää pääse ulos ku vaa vähä ja pelkästään valjaissa.  Joka päivä mä huudan Leevii ulos, mutt ei se vaan tuu :(

Mutt arvatkaas miks se ei pääse!  Te varmaan muistatte sillon pari vuotta sitten ku Leevi hirveesti halus tulla tänne mun pihalle, kun me ei viel oltu silleen oltu yhessä.  Sehän kiipes ja kiipes tota orapihlaja-aitaa pitkin ja tuli vaan!  Sen mami laitto korkeet verkkoaidatki, mutt ku Leevi oli päättänny, ett se tulee mun luo, niin se tuli, oli mimmoset aidat vaan.  Ja sittenhän meille tehtiin toi kulkuaukko tohon verkkoon ja sen jälkeen me ollaan juostu eestaas ihan ookoo ja meill on ollu kivaa.  Eikä Leevi koskaan menny mihinkään muualle, sille riitti, ett se pääsi mun luo.
Mutt nyt kun toi suojaava korkee kuusiaita on kaadettu pois, me nähdään paljo enempi ympärille.  Me nähdään kaikki koirulit jotka kävelee toss tiellä ja vaiks mitä.  Ja sitten Leeville varmaan tuli halu vähä nähdä mualimaa.  Ja se hyppäs tonne pihan ulkopuolelle! Ja sitt se kipitti onneks tonne oman kodin etuovelle, josta se pääs kotiin.  Ja se teki tätä monta kertaa.  Ja nyt sen mami on päättänny, ett Leevii ei voi pitää vapaana enää olleskaan, koska se heti hyppää aidan yli :(  Mun äiti jo pelästy, ett mä alan kans ottaa Leevist mallii, mutt mähän oon kiltti poika, enkä oo sitä tehny.  Ainakaan vielä :)

Nii että nyt me sitt ollaan Leevin kans kumpikin yksinäisii :(  Mä tiädän, ett Leevilläki on ikävä mua.  Se on yhen kerran päässy täss välissä mun luo, mun äiti otti sen syliin ja piti tuoda tänne meille, mutt Leevillä oli niin kiire päästä meille, ett se hyppäs veke äitin sylistä ja juoksi ku ohjus meille :)  Ja kun kerran luukku oli auki, mä menin Leeville :D  Sitt mun äiti soitti Leevin mamille, ett onks meiän kissa teillä.  Joo on.  No teiän kissa on meillä :D  Sitt äiti vei Leevin takas ja Leevi pisti älyttömästi hanttiin, se ei halunnu mennä takas sisälle omaan kotiin.

Isi ja äiti aatteli laittaa tänne mun pihalle lisää verkkoja tohon aitaan, mutt ei se auta, ku Leevi kiipee vaiks ois kuinka korkeesti sitä verkkoo.  Nii että näin kurjaa meill nyt on.  Voi vitsit sitä Leevii!  Ois nyt vaan pysyny kiltisti tääll pihoilla, niin meill ois vieläki kivaa.  Miten ihmeessä me päästään taas leikkii yhessä.  Ja äiti ja Leevin mami jo kauhistelee ens kesää, ett miten oikeen voidaan ulkona olla, koska ihan varmasti Leevi haluu kans olla ulkona ja mä saan juosta vapaasti pihalla ja Leevi ei :(.  Mun tarttee keksii joku ratkasu tähän onkelmaan.  Ihan pakko!

tässä me ollaan silloin ku kaikki oli viel hyvin