Voi vitsit sentäs!  Tääll mun kotona on tapahtunnu vaiks mitä!  Jotkut setät kävi semmosilla ihmekoneilla jotka piti kaameeta metelii kaatamassa noi isot kuuset tost mun pihan perältä.  Nyt mä nään vaiks minne!  Äiti kävi jostain ihme syystä laittamassa lisää verkkoja tohon meidän aitaan, se selitti jotain joittenkin kissojen karkaamisista.  Emmä tajunnu mitä se tarkotti, eihän tääll oo ku minä ja Leevi.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

No mut kuiteski!  Äiti kävi toissailtana viemässä roskiksii, mä siis jäin siks aikaa itekseni tonne pihalle.  Ja sillon se tapahtu!  Yks orava oli eksyny mun pihalle ja arvaahan sen miten siinä kävi! Jee!  Mä sain ovarasaaliin!  Vein sen tiätty heti makkariin.  Äiti tuli takas roskisreissulta ja isiki tuli samaan aikaan töistä.  Sitt isi kuuli kun mä huusin.  Se luuli ett mä huusin ulkona ja meni kattomaan.  Sitt se huolestu, kun ei löytäny mua ja kuuli kuiteski koko ajan kun mä huusin.  Äiti kävi makkarissa kattomassa, mutt mä olin piilossa sängyn alla.  Sitt mä aloin jo vähä niinku hermostuu ja huusin kovempaa, ett tulkaa nyt kattoo mun saalista!  Sitt isi tuli makkariin ja näki mut ja sen ovaran.  Se meni äitille sanoo, ett pojalla on saalista.  Sitt ne tuli molemmat makkariin ja voi että ne kehus mua!  Mä kehräsin ihan kaameesti ja olin tosi ylpee!  Äiti ja isi silitti mua ja kehu hianoks pojaks, mestarisaalistajaks ja paistimaisteriks.  Mikä mä tietty oonki, mutku on ollu vähän vähissä noi saaliit viime aikoina.  Äiti jo kesällä huolestu, kun mä aloin perhosii ja amppareita saalistaa.  Vähän muaki nolotti, oonhan mä kuiteski suurriistan saalistaja.  Mutt nyt siis mä olin taas niinku oikeissa hommissa!

Mä halin sitä mun saalista ja kehräsin ja äiti ja isi kehu.  Sitten mä hokasin kun isi haki paperin, että oho, kohta mun saalista taas viedään.  Mä nappasin sen äkkiä ja menin sängyn alle takas.  Mutt isi otti paperinpalan ja otti siit mun ovarasta hännästä kiinni.  No mä otin päästä!  Ja sitt me vedettiin, isi veti ja mä vedin.  Ja äiti jotain nauro että sidostesukka kestää.  Emmä sitäkään taas tajunnu.  Lopulta mä jotenkin herpaannuin ja isi sai sen oravan.  Ja sitt se taas hävis!  Mutt ei se mitään, mua vieläki kehuttiin kaameesti ja sain mä sitt suikalelihaa.  Kyllä oli taas ihanaa!  Ties mitä kivoja juttuja mun pihalle tulee taas käymään ja sitt mä voin viedä ne äitille ja isille, niillä kun on aina niin kaamee nälkä.

Täss mä halin mun hianoo saalista