Voi vitsit  kun tää syksy on tylsää.  Nyt äiti on ottanu kaikki kamatki pois terassilta, eli mun tuolinpehmusteenki! Mä en voi enää siis ees lepäillä illalla mun tuolilla.  Aivan tylsää.  No sitt mä aattelin, ett onhan toi mun teltta vielä, mä voin mennä sinne.  Just kun tän aatoksen olin aatellu, niin sitt äiti koppas sen teltanki ja vei varastoon!  Mä olin niinku ett mitämitä?!  Ja kaiken lisäks äiti rikko mun teltan!  Se oli niin tyhmä, ettei ekaks muistanu miten se teltta menee kasaan ja yritti jotain väkisin ja kattoon tuli semmonen repeemä.  No kiitos vaan kovasti!  Ens kesänä ei sitt sateisina päivinä oo ees sateensuojaa.  Sopii käydä ostamassa mulle uus teltta!  Ehottomasti kun kerta menee toisten omaisuutta tolleen rikkomaan.

Oon mä kyl silti ollu tuoll ulkona aika paljo.  Emmä mun ulkoiluista luovu.  Ja Leevi ulkoilee mun kanssa.  Mutt jos alkaa silleen niinku väsyttää, on pakko tulla sisälle.  Siin on kaamee vaara, ett sitt läntätään ovi kiinni!  Ja mahoton vonkaaminen, ett se avataan uudestaan.

Tätä tää taas on.  Oottamista ett ovi avataan.  Huoh.