Perditan jengi on myöntänny mulle tällasen hianon prenikan

Kiitos ihan kaameesti, on se mukavaa, että mua muistetaan.

Mulle ei oo pahemmin mitään erikoisempaa tapahtunnu.  Mä oon vaan nauttinu näist lomapäivistä.  Tänäänki mä kävin äitin herättää kaheksalta, ett se päästäis mut jo ulos.  Ja kylhän mä pääsin ja hetken kuluttuu Leeviki tuli ulos.  Nyt me ollaan jo syöty ja rundattu ja tarttis vissiin kohta mennä vähän mietiskelee elämän kuvioita.  Aurinkokin ihme kyllä paistaa, eli ihan ookoo on asiat täällä.  Ainoo mist vois valittaa, on, että kamalan vähän lentävii paisteja ja hiiruloita on näkyny.  Tai siis hiiruloita ei oo näkyny yhtään!  Mä en tajuu, mitä reittii ne nykyisin kulkee, kun ne ei mun pihan kautta tuu.  Tai sitte ne on pelästynny, kun Leevi on paljon mun luona, että hui nyt siell on kaks kissaa!  Onhan se syytä pelästyykki.  Ykskään siimahäntä ei täältä meidän kynsistä selviäis, se on saletti :)

Tässä me Leevin kans mietiskellään, ett missäköhän se Zeco on kun ei oo näkyny sitäkää paljoo tuoll naapurissa