On se sitt kumma kun täss talossa ei sais mielipiteitään sanoo.  Taas äiti väittää, että mä huudan.  Höh, mä mitään huuda, kun yritän selittää, että sekin tajuis, mutt eihän sen kaaliin mikään mee. 

Äsken äiti oli aika kauan mun kanssa terassilla, se oli kyl kivaa.  Äiti laitto jotain lamppuja ja mä melkein meinasin auttaa niitten johtojen kans, mutt sitt mä aattelin, ett pah, mä jaksa mitään repii.  Sitt äiti jutusteli siin samalla mulle ja mä tietty vastasin.  Ja taas kuulema liian kovaa.  Mä en siis todellakaan tajuu.  No sitt äiti otti noi lyhdyt ja vei ne sisälle ja kuivaili niitä ja haki niihin uusii kynttilöitä.  Se teki sitä tiskipöydällä ja tietty mä luulin, ett nyt tulee suikalelihaa ja hyppäsin kans tiskipöydälle.  Mä mitään suikalelihaa saanu, sanottiin vaan, että onkos poika nyt vähän äitin tiellä.  En mä mun mielestä missään tiellä ollu ku tiskipöydällä.  Sitt äiti joutu menee toiselle pöydälle tekee niit juttuja, koska enhän mä nyt siitä mihkään lähteny.  Aattelin oottaa sitä lihaa.  Mutt äiti sano taas kerran, että se oli unohtanu aamulla ottaa pakkasesta jääkaappiin, joten nyt joutuu pikkasen oottaa.  Just.  Tuttu juttu.  Meikäläinen laihtunut riuku saa elää nälässä, ei tuu ruokaa, kun yhel on dementia.  Eihän mun auttanu sitt muu ku lähtee taas pihalle.  Siel on kivempi oottaa, ett koskakohan se lihapussukka ois sulanu.

täss mä mietiskelen, ett mitä tekis
1064758.jpg

Rattoisaa viikonloppua kaikille kamuille!