Mä oon ollu muutaman päivän masentunnu.  Mua ei oo hotsittanu mikään, ei edes syöminen.  Mä oon nukkunu sängyn alla, mitä mä en oo koskaan ennen tehny.  Äiti oli kamalan huolissaan.  Mutt nyt mä oon jo parina yönä nukkunu normaalisti äitin vieressä.  Siitä äiti oli ilonen.  Hih, eilen illalla mä en meinannu päästä hyppää sänkyyn.  Äitin oli nostettava mut.  Vaiks just aikasemmin olin päässy hyppää.  Äiti alko heti tutkii mun nuttuu, että onkse joteski kierossa.  Mun mielestä se on jo kieroa, että se laitetaan mun päälle, hmph.  Jatkuvasti mulle vaihdetaan nuttua ja annetaan lääkettä ja kaikkee tyhmää.  Ja jatkuvasti kielletään, ettei saa nuolla ja ettei saa raapia.  Mutku mua nuoletuttaa ja raavituttaa.  Mua ei ymmärretä tääll olleskaan.

Se hyvä puoli on ollu, että vähän välii mulle yritetään tarjota suikalelihaa.  Oikeen tarjotaan, että syö nyt poikakulta.  Eilen vasta söin sitä niinku ennen vanhaan.  Mutt ennen vanhaan sitä piti aina vonkaa.  On tää ihmeellistä.  Sitt äiti nauro, että nyt menee sen legginsit mun nutuiks ja että kohta se menee hakee kaupasta mulle vastasyntyneille ihmisille tarkoitettuja nuttuja.  Täh??  Mitä ne on?  Sitt äiti sano taas, ettei taida vastasyntyneiden mahtuu, kun ne ei kuulemma paina seittemää kiloo kun ne syntyy.  Emmätajuu.

Kai mä viel joskus oon kunnossa ja sitte voin taas vetää rundii Leevin kaa. Seki on ihan sekasin, kun se ei saa tulla tänne nyt leikkii.  Se yrittää keksii vaiks mitä koloja ja kiipee puuaitaa pitkin ja sen mami on ihan ihmeissään sen kanssa.  Hih.

Onneks mä saan olla ulkona sentäs.  Ja kyl mä meinaan olla kohta taas reipas poika.  Kunhan karvat kasvaa :)

Kivaa viikonloppua kaikille kamuille!

täss mä pyydän ulos954744.jpg

ja täss äiti tuli taas kieltää, etten mä saa rapsuttaa
954746.jpg