Me ei Leevin kaa oikeen tajuta, mitä varten toi Unski pyörii vähän väliä täss meidän pihojen vieressä.  Eilen se taas tuli möykkäämään tohon aidan viereen.  Me siis jouduttiin menee taas rintamaan ja tuijottaa se veke.  Unski tosiaanki piti kaameet metelii.  Mooooowwwiiiääääuuuu, se huusi.  Me oltiin vaan hiljaa ja tuijotettiin.  Leevi oli ihan pörheenä ja sen häntä, jos vaan on mahollista, oli vieläki enempi pölyhuiskan näkönen.  Äiti nauro meille, kun me molemmat kuljettiin silleen ihan tönkkönä ja matalana.  Mun mielestä siin ei ollu mitään nauramista.  Me vaan niinku valmistauduttiin, ett jos se jäbä haluis ottaa matsin, niin me kyl oltiin ihan valmiina.  Luuleeks Unski, ett se muka voittais meidät molemmat?  Hah!  Me ollaan karskeita kolleja, ei yks albiino voi meille mitään.  Sitäpaitsi Unski hävis mulle silloin kauan sitten joka kerta, kun se tuli mun kans tappelee.  Silloin kun mä viel juoksin vapaana.  Kai sitä jäi kaihertaa se ja se haluis ottaa revanssia vielä.  Pitäiski joteskin päästä ton aidan toiselle puolelle Leevin kans, nii eiköhän alkais kundi pysyy himassaan.  Mutta poishan sen oli lähdettävä nytkin, kun meidän silmät tuijotti sitä vihasesti.