Vitsit, eilen mä meinasin ihan lopullisesti kyllästyy tohon sateeseen.  Koko ajan on ihan märkä.  Mä kävin äitille sanomassa monta kertaa, että se vääntäis sen sadenappulan pois päältä, mutt se vaan selittää, ettei se voi.  Höh, miksei muka.  Äiti tekee kaikkee muutaki kerta.  Emmätajuu.

No kummiskin, äitiki sano päivällä mulle, että musta näkee kun mä oon ihan pitkästyny.  No tietty mä olin, kun kerta oli tylsää.  Mä jopa kävin huutamassa Leevii ulos.  Mutt eihän se sateella tuu.  Se ei tykkää ollenkaan kun sen karvat kastuu.

Mutt sitt illalla oliki kivempaa!  Mä kyyläsin tuoll pihalla ja kuinkas ollakaan, mua onnisti!  Yks päästäinen tuli mun pihalle!  Noh, se ei kauaa tepastellu, kun mä otin sen suuhun ja toin hurjaa vauhtii sisälle.  Äiti oli just koneella kirjottamassa mailii yhelle sen kaverille ja kun se huomas, että mä painun makkariin, tietty se tuli perässä ja haki mut pois.  Sitt se laitto makkarin oven taas kiinni ja meni koneelle nopeesti lopettaa sen kirjeen.  Silloin mä aloin sanoo, ett hei eiks kukaan tuu kattoo mun saalista?!  Äiti huuteli, että juujuu, kohta äiti tulee.

Nii se sitt tuliki ja isi kans.  Ja ne kaameesti silitteli mua ja kehu taas kuinka hiano paistimaisteri mä oon.  Että se teki gutaa.  Mä kehräsin ihan kaameesti, kun ne niin kehu mua.  Mutta.  Sama kaava sitten taas.  Minä makkariin, ovi kiinni, ovi auki, saalis poissa.  Huoh.  Se olis ollu ihan kiva iltapala, mutta kai sitt äitil ja isill oli kovempi nälkä.

Otti isi kuviiki, mutt äiti jotenkin sai ne hävitettyy, joten mulla ei nyt oo näyttää miten kiva se saalis oli.  Mutta sitten mulla riitti virtaa taas!  Mä juoksin ees taas ulos ja sisään ja mulla oli kivaa.  Isi sanoki, että mees kattoo samaan paikkaan, jos siellä olis lisää.  Niin mä teinki, mutt ei niit ollu enempää.  Myöhemmin sitten uni maittoi tosi hyvin.  Mä näin ihania hiiriunia.