Niin se sitten vierähti äitin lomaviikko.  Se sano, ett nyt on sitte vaa normaali viikonloppu.  Jaha.

Eilen sattu yks vähä erilainen episodi.  Mä olin toss pihalla pöydän alla, kun yhtäkkii alko kauhee koiruloiden haukunta ja meteli.  Ja ihan toss mun pihan eessä tiellä.  Vähänks mä menin semmoseen asentoon, ett jos tänne tuutte räksättää, niin tassussa löytyy!  Tai niin äiti oli nähny mun tekevän.  No kait sitä nyt rupee reviiriinsä puolustaa, kun kaikenmaailman erirotuset rupee metelöimään.  Emmä sitt tiä, miks ne silleen alko kiljuu, äiti kyl kans katto tossa, että miks ne oikeen rähisee.  Sitt se sano vaan mulle, ett se on joskus tollasta, kun kaks koiraa osuu kävelyllä vastakkain ja ne nyt vaan ei sitt joteski tullu toimeen keskenään.  On ne kummallisii.  Mutt hirvee meteli oli.  Onneks se ei kestäny kamalan kauaa, kun niitten koirien emännät sitte veti ne erilleen ja lähti eri suuntiin.  Kyll ne koirulit viel katteli toisiaan perään, mutt pakko niitten vaan oli sitt jatkaa matkaa, kun niit vedettiin veke.  Hah, on ne koirulit vähä tyhmiiki.  Mua ei kyl oltas vedetty yhtään mihkään, jos mä oisin halunnu näyttää jolle kulle taivaan merkit.  Se on jämpti niin.

Muuten onki sitt vaa ollu ihan tavallista hiljaiseloo.  Mua alkaa jo pikkasen kyrsii se homma, ettei yhtään hiiruloo oo tullu pitkään aikaan mun pihalle.  Siitähän on jo ikuisuus, kun mä viimeks semmosen nappasin.  Ei kai se vaan ollu sillon, kun Leevin ja Hössön mamit oli meillä?  Hyvänen aika, siitähän on jo vaiks kuinka kauan!  Kaameeta.  Missä ihmeessä ne siimahännät oikeen luuraa?  Pitäis niittenki ny vähä aatella mua.  Ja mun viihtyvyyttäni.  No, äiti sano, ett nyt on eka kevätkuukausi, joten ehkäpä kohta kun toi lumi vähenee, neki alkaa ramppaa reissuillaan enempi.  Tervetuloa vaan!

Tost kevätkuukaudesta tuliki mieleeni, ett kun me käännettiin maaliskuu esiin Kollikalenterista, niin huomattiin, ett tässä kuussa onkii kolme sankarii.  Kirre ja Leevi ja Wallu.  Toi on aika hyvä siinä toi kalenteri, ett se muistuttaa kamujen tärkeistä päivistä.  Mä tietty muistan ne muutenki, mutt ton äitin dementia estää sitä muistamasta paljoo mitään.  Suikalelihastaki saa joka päivä mainita. 

Eikä tässä sitte muuta ku rattoisaa viikonloppua kamuille!