Äiti tossa on jo pitkään ihmetelly, että mihin se Dino on hävinny tosta mun leluhyllystä.  Kai te muistatte sen älyttömän ötökän, joka kasvo siit munasta tällaseks

No, äiti siis ihmetteli ja kummasteli, kun ei imuroidessakaan mistään sohvan alta tai kaapin takaa sitä löytyny.  Mulle se sitt alko selittää, että oletko sä leikkiny sillä äitin töissäollessa ja piilottanu johkii jemmaan.  Pah, ai minä vai?  Leikkiny sillä hirvityksellä?  Kamoon, unoha koko juttu, en varmalla oo.  Mutt eihän se tajunnu ku mä selitin.

Sitten äiti puhu siitä isillekin, että missäköhän se otus on.  Isi alko hymyilee silleen jännästi ja äiti heti, että ai sä tiedät missä se luuraa.  Hihi, niin muuten tiesin minäkin.  Sitt isi kerto, että se on pihalla, hah.  Äiti oli ihan hoomoilasena, ett miks pihalla.  No kun isi kerran heitti sen mulle ja mä hölmöyksissäni viel juoksin sen perään, ennenku tajusin mikä se oli.  Sitten mä jätin sen siihen paikkaan enkä oo koskenu enää.  Siellä se tököttää jalat kohti taivasta.  Isi näytti äitillekin, ett miss kohtaa se on.  Eikä äitikään hakenu sitä sisään, sano vaan, ett olkoon siellä.  Jos mä vaikka joskus innostuisin leikkii sillä.  No sitä saa kyll odottaa!  Mun puolesta isi ois voinu heittää sen niin kovaa, että se ois lentäny ihan aidan yli!  Olis päässy siitäki, eikä tarttis joka kerta nähä sitä kun menee ulos.