Hih, kun mä kävin kirjottamassa Tuomas-sedälle, kun se kyseli, että vieläkö rn:iä tulee, että joo tulee niitä ja sitten kerroin muuten miten tää sekoo, kun koko ajan pitää uudelleenjulkaista, sen vastaus mulle oli: perhana.  Hih, mua vähä nauratti.  Mutta nyt on kaikki taas kunnossa, tää toimii niinku pitääki.  Kävin mä kiittämässä kans Tuomas-setää.

Nii, nyt on yö.  Me oltii nukkumassa jo äitin kans ja mä kuulemma kuorsasinki (en myönnä) ku äiti katto muka uniohjelmaks Starskyä ja Hutchia, mutt sit äitii ei nukuttannukkaa ja me noustiin kattoo tää meiän blogitilanne. 

Äiti on ollu vähä huolissaan musta.  Kun mä kuulemma oon jotenki allapäin.  Enkä oo enkä oo!  Ei tarvii viedä lääkäriin!  Eieiei!  Miks sitä nyt aina pitäis hyppelehtii ku joku jänis... vaikka.  Mä kuulemma sen mielestä en oo innostunu hirveesti ulkona olosta (mikä on sen mielestä siis aivan ihme juttu).  No menis ite istuu tonne pihalle tihkusateeseen, kun ei ees hiiruloita näy.  Viihdy siinä sitten.  Ja sitt en kiinnostu mistään mun leluista, vaiks se on yrittäny vähä kaikkii hiiruloita ja palloja.  Nooh, jokainen järkevä vanhempi kolli ei semmosista paljo perusta, siis mun mielestä.  Ja suikalelihaaki oon syöny paljo vähemmän ku ennen.  Ei mee koko pussukka ees päivässä.  No hitsi, mä tänäänki (eilen) vonkasin sitä ainaski sata kertaa, eikä tullu heti.  Sitte ku mä sain sitä, ei paljoo enää hotsittanu.  Onkse nyt sitten joteski kummallista?  Ilmeisesti.  Mutt ei mun mielestä.  Joten ei mua mikään vaivaa.  Kandee unohtaa kaikenmaailman autokeikat ja lekurit, niikerta!

Ja sitä paitsi, mähän oon kohta kymmenen vuta, eiks mun kuulukki jo vähä käyttäytyy niinku hillitty herrasmiäs.