Eilinen ilta kuluikin sitten nukkuessa.  Äiti oli kamalan väsyny ja se vaan nukku sohvalla koko ajan.  Ensteks se nukahti tunniks niin, että toi ovi oli auki, joten mä pääsin ihan kivasti olee ulkona.  Mutt sitt se heräs kun sillä oli kylmä ja länttäs oven kiinni.  Ja minä tietty sisäpuolella.  Sitte se meni taas sohvalle ja nukahti.  Eikä kuullu mitään.  Mikäs siinä sitten meikäläisellä muu auttoi kuin mennä kans maate.  Äiti heräs vasta ku isi tuli töistä.  Ja senkin jälkeen vielä se nuokkui.  Ihan ihme juttu.  Onneks sitt isi päästi mut taas ulos.  Ja onneks mä olin ennen äitin torkkumista saanu jo suikalelihaa.  Muuten en kyllä olis hyväksyny tollasta käytöstä.

Äsken mä sain hepulin.  Siis äitin mielestä.  Mun mielestä mä harrastin liikuntaa.  Annoin vähä kyytiä tolle mun Hipsu-hiirulomatolle.  Oikeen kunnolla takakämmenestä.  Ja futasin yhel kovaäänisellä pallolla.

Ja huomenna taas en tiedä, kuinka kauan sitä joutuu itekseen tääll olemaan, kun äiti menee taas heti töiden jälkeen johkii ravinteliin syömään.  Taas joku sen töistä täyttää vuosia.  Pah.  Eiks ne ikinä osaa viettää synttäreitä ilman, että ne menee syömään.  Kummallista porukkaa.  Yhtään ei ajatella mua kissaraukkaa, joka joudun riutumaan täällä neljän seinän sisällä, ei pääse ulos, ei saa suikalelihaa, ei oo seuraa.....

Voi mua poloista.