Siis nyt toi äiti kattoo mua taas sillä silmällä.  Se nyt ei tiedä, ett mitä se tekis mun kanssa.  No ei mun kanssa tarvii tehä mitään erikoisempaa ku ennenkään. Höh.  Äsken se kaivo mun korvia, repi niitä ja tuijotti sinne sisälle.  Sano, että nätit oli.  No sen mäki oisin voinu sanoo ilman tota venyttelyyki.  Sit se koklas koko mun kropan, ett onks mulla jotain ylimäärästä.  Siis niinku mitä ylimäärästä?  Mä oon ihan sopivan pullee joka puolelta, ei mussa mitään ylimäärästä oo.  Sitt se sano, että ooksä vaan tullu vanhaks.  Siis taas nimittelyä!  Ja isiki sano viikonloppuna, että musta on tullu tän loppusyksyn aikana vanha!  Petturi-isi.  Mä kuulemma en kesällä viel ollu vanha.  Jos mä vielä kuulen ton sanan, mä tuikkaan mun kynnet esille!

Niitten mielest mussa on jotain vikaa, kun koko ajan tunkeen viereen ja alan kehrää.  Kun en ennen oo sitä niin paljoo tehny.  Nyt mä vaan kiehnään koko ajan.  Yritän mä sanooki jotain, mutt ei noi mitään tajuu.  Mutt se nyt ei oo uutta, ei äiti ennenkään oo mitään tajunnu vaikka ihan selvällä kissan kielellä puhun.  Ja sitt ihmetellään mua!  Vitsit sentäs.