Mua alko äsken naurattaa.  Kun toi Eetu oli kirjottanu tonne mun ystäväkirjaan ja sill on vähän samantapainen leikki ku mullakin.  Semmonen, että ku mun isi alkaa heittelee mulle hiiruloo, niin mä katon mihin se menee ja sitt katon ku isi hakee sen.  Sitt isi heittää sen taas ja mä katon ku isi menee hakee sen.  Tätä sitt jatkuu niin kauan kunnes isillä on hiki tai sitten ku mä kyllästyn kattelee sitä isin ravaamista eestaas ja lähen muualle.  Mikähän siinä oikeen on, että ihmiset tolleen tykkää heitellä leluja ja sitt hakee niitä?  Onkse joteskin niitten aivokapasiteetille hyväks?  Pakkohan siinä jotain on olla kun ne kerta tekee sitä.  Emmä vaan viittis.  Hullun hommaa sanon mä.  Mutta pakkohan mun on säälistä aina sit olla mukana, ku mä oon huomannu, ett isistä se on niin kivaa.  Sille tulee hyvä mieli kun mä seuraan sen touhuja.  Joskus jopa tekee mieli taputtaa sitä päähän ja sanoo, ett hyvä poika.  Niin seki aina tekee mulle.