Mä oon vissiin tänään ollu sit taas hyvä poika, kun ei tuhmaksi oo haukuttu.  Ainakaan vielä.

Äiti oli ihmeen kauan töissä tänään, vähä mä meinasin hermostuu.  Sitten kun se vihdossa viimein tuli, mä venasin sitä heti oven takana ja huusin sille, että missä sitä ollaan kupattu oikeen, kello on jo vaiks mitä!  Äiti vaan silitteli ja selitteli, että oli tälle päivälle paljon töitä.  No minä siihen, että mulle heti sitä suikalelihaa.  Nyt just.  En oota.  Eikä sitt onneks tarvinnukkaa oottaa, slurps.  Sitt mä menin taas ulos kyteksii.  Mutt tarttee vissiin varoo, mitä sitä tuo sisälle tullessaan.  Kun tuntuu siltä, että aina kun on lentävä paisti, äänet äitillä ja isillä nousee kummasti, mutt sitten kun on hiirulo, ne vaan naureskelee ja kehuu.  Mutt enhän mä voi päättää, mikä tarttuu tassuihin!  Jos paistit lentelee ja pysähtelee mun pihalle, en mä sille mitään voi.  Tai jos sitt joku hiirulo on niin tyhmä, että oikasee mun pihan poikki.  Mun on vaan otettava niitä, jotka mun suuhun tarjoutuu.  Mull ei oo varaa valita.  Niikerta.

Päivän kissamiete:

Päästä minut sisään.
Päästä minut ulos.
Ruoki minut.
Puhu minulle.
Leiki minun kanssani.
Hoida minua.
Jätä minut rauhaan.
Jumaloi minua.
Ole kiltti!

   - La Chatte -