Joo, kyl mä sain viime yönki olla ulkona, ovia ei läntätty kiinni.  Oli ihan kivaa, mut tää alkaa käymään jo normaaliks.  Kun ei tartte yhtään huutaa ja pyytää, ett saanksmä viel olla ulkona.  Se on mulle vähä kummallinen tilanne.

Tänä aamuna mä kuulin ulos, kun äitin puhelin soitti herätystä.  Mä heti aattelin, että nyt mä meen äitin viekkuun.  Hyppäsin sänkyyn ja aloin kauheesti kehräämään ja tassuttelemaan.  Sit mä puskin äitiä oikeen kovaa.  Äiti silitteli ja pussaili mua ja mul oli hyvä olla.  Sit äiti sano, että voi poikakulta, kun äitin täytyy lähtee töihin, nyt ei kerkee enempää pussaamaan.  Se mua vähä otti päähän.  Mut kai äitin sit oli pakko nousta ja lähtee tienaamaan naksurahaa, kun ei isikään sitä parhaillaan tee.  Mull on vissiin ollu vähä ikävä äitiä, kun yleensä nukun yöt sen viekus ja nyt vaan oon ollu ulkona.  Mut tätä mä en kyl julkisesti myönnä.

Nyt mua muutenki vähä jännittää huominen.  Millonkohan me annetaan isille se sen lahja?  Vastako sitten kun äiti tulee töistä vai jo aamulla. Äiti ei oo mulle vielä kertonu.  Kaipa se mulle selviää tässä illan mittaan.  Sit mä kuulin vähä huonomman jutun kans.  Isi sano, että vaiks sen käsi on paketissa, se haluis lähtee edes johkii synttärinä.  Äiti yritti estellä (hyvähyvä), ett eihän isi voi syödäkään kunnolla, niin isi sano, ett on niit semmosii ruokii miss ei tartte veistä.  Elikäs pikkasen on mulla pelko turkissa, että ne jättää mut huomenillalla yksin ja lähtee johonkin.  Ja sit ainaski se ovi läntätään kiinni ja mä oon väärällä puolella, eli sisällä!  Mun täytyy nyt salaa kuunnella vähä lisää, kuinka mun oikein käy.