Kaikenmaailman kampaajia, pah.  Äiti tuli tänään vasta seittemältä kotiin.  Täällä mä oisin vaan tököttäny, ellei onneks isi tullu vähäks aikaa päivällä kotona käymään ja mä pääsin ulos.  Ja isi kerkes tulla puolta tuntii aikasemmin sit illalla ku äiti.  Mut sekin oli ihan liian pitkään.  Kun äiti tuli, kyl mä sit heti juoksin sitä vastaan ja huusin sille, ett miss sä oot oikeen ollu.  Se sano, ett etkö sä kultapoika nyt muista, kun äiti eilen kertoi sulle, että menee kampaajalle.  Se on semmonen naiskarvan tupsuttaja, se ei tupsuta kissankarvoja ollenkaan.  Jaha.  Vai niin. No, menköön nyt sitten.  Kyllähän mul oli vähä ikävä äitiä.  Ja sain heti suikalelihaa ja mä söin koko pussukan!  Nami slurps.

Nyt mä oonki ollu aika tiiviisti tuol pihalla.  Vähä kivempi ilmakin.  Enkä mä oo huutanu niin hirveesti, ettei vaan tapahdu jotain älytöntä kesken kaiken oven kiinnilaittamista.  Eli olen ollut oikein kiltti poika ja niin äiti mulle sanoikin ja pussas mua.  Mä sit kans vähä pussasin sitä, että sille tulee hyvä mieli.  Se kun on aina niin onnessaan, ku mä vähän sitä halin ja pusin.  Sen jälkeen taas onnistuu melkestäs kaikki jutskat, hih.

Mutta nyt tää poika lähtee taas tästä naputtelemasta ja menee kattomaan, tulisko Papu ulos, tai olisko kenties joku lintu eksynyt pihamaalle... *näyttää viatonta naamaa*.