Hih, äiti väitti että mä oon lumisateessa.  Vähä mä katoin sitä taas silleen, ett onks sillä kaikki kotona.  Nythän on kesä!  Ja viel ihan ältsin lämmintäki.  Mutt äiti vaan naureskelee mulle, että mun turkissa on lunta.  No, se vissiin näki, kun mä katoin sitä alta kulmain, niin se sit selitti mulle ton lumijutun.  Kun meidän orapihlaja-aidoissa on nyt ihan älyttömästi kukkia ja ne valkoset kukan lehdet varisee ja se on kuin lumisadetta äitin mielestä.  Ne lehdet on viel semmosii melkeen pyöreitä ja niit on joka paikka täynnä.  Kuulemma mä tuon niitä turkissaniki sisälle.  No, selkishän sitten mullekin, mä jo pelästyin, ett mun pitää soittaa isille, ett joku piipaa-auto tulis hakee äitin.  Emmä tiä mikä se piipaa-auto on, mut äiti aina isillekin sanoo, ett kohta sen tulee hakee piipaa-auto, jos se ei ala käyttäytyy.  Mulle ne ei kyl oo semmosta sanonu, kai mä sit oon osannu käyttäytyy :)

Ihan mukavasti on mulla nyt just asiat.  On ihanan lämmintä ja oon aika paljo kyteksiny tuol marjapensaitten alla.  Linnut ei nää mua sielt kunnolla ja ei sitä koskaan tiedä, jos joku ihan vahingossa vaiks tulis niitten pensaitten oksille tai ihan lähelle mua siihen maahan.  Silloin mä pikkasen ojentelen tassujani ja humps vaan, saattaa olla pientä murkinaa tiedossa.  Ellei nyt äiti sitten taas pilaa tätä mun hianoa suunnitelmaa...