Mä en ala!  Äiti kerto eilen sit isille, että me oltiin oltu Papun kans naamat vastakkain ja ett meiän nenut oli koskettanu.  Sit isi kiusas mua koko illan, ett onko isin poika saanu ekan pusun, voi kun isin poika onkii pussannu, oliks kiva pussata Papua.  Siis kamoon!  Emmä mitään pussannu sitä!  Mä yritin selittää tätä isille, mut se vaan jatko tota lässytystä.  Mun mainehan tässä menee!  Jos mä pussaan likkaa, niin ei sitä sit kukaan muu nää.  Emmä oo sellanen ku äiti ja isi, kun ne pussaa vähän välii mun nähden, höh.  Kaikenmaailman pusujuttuja.....yäk.

Mut sitten eilen tapahtu se kans, mitä mä oon jo pitkään oottanu!  Arvatkaas, mä sain olla koko yön ulkona!  Juu-u, koko yön!  Äiti ja isi aina kesäsin silloin tällöin jättää mulle ton oven raolleen, kun ne menee nukkuu, ett mä saan olla, niinku äiti sanois, sydämeni kyllyydestä ulkona.  Eilen sit äiti sano isille, ett jätetään ovi auki.  Isi oli vähä eri mieltä, se sano, ett jos mä tuon vaiks hiirulon yöllä sisälle.  Äiti sano, ett siinähän sit tuo, kyl mä kerron sen niin kovalla äänellä, ett äiti herää.  Että mul on sit ihana äiti!  Ja kyl mä kyteksinki sit ulkona!  Mutt ei nyt tullu yhtään hiiruloo, vaiks mä niin ootin.  Niil ei vissiin eilen ollu niit juustoviinibileitä, ett joku ois eksyny mun pihalle.  Mut oli se kivaa silti kun sai pimeessä vaanii :)  Vaiks pimeetä ei kyl kauan ollu.  Ja jos ihan totta puhun, menin mä sit äitin viekkuunki nukkuu, kun mua alko väsyttää. Mutt mä tiesin kuiteski, ett ovi oli auki, voisin mennä koska vaan uudestaan pihalle.  Tää on sitä kunnollista kissan elämää! :)