Nonni.  Pari päivää ton edellisen hiirulon jälkeen mä sain taas hiirulon.  Mutta kun mä olin ihan tyhmä!  Mä taas ilmotin äitille, ett mul on saalis.  Äiti oli keittiössä ja kuuli kun mä huusin.  Se vaan vastaili, ett mitä sä siel ulkona mölyät.  No mä mitään ensinnäkään mölyä.  Mutt sitt mä sanoin taas äitille, ett moooouuuuu.  Sitt äiti kuuli mun äänestä ett jotain on ja ei kuulu ulkoo.  Se tuli makkariin ja niinhän mull oli siin lattialla aikas mehevän näkönen hiirulo.  No äiti taas kehumaan mua hianoks mestarisaalistajaks ja paistimaisteriks.  Mutt sitt se koppas mut syliin ja vei kylppäriin ja pam! ovi kiinni.  Kun mä sieltä pääsin, ei sitä hiiruloo enää näkyny.  Eli siihen loppu se ihme, ett sais ite syödä saaliinsa.

Hitsi, milloinkohan mä opin pitää suuni kiinni ja vaan viedä saaliit salaa makkariin ja nauttia ihanasta hiirulopaistista.  Mä oon sentäs jo 15 vuta, kyl nyt jo ois pitäny oppii.  Mutt ehkä viel joskus.....

Pitäkää ittenne kissoina!

Kuulkaas, nyt on ihme tapahtunnu!  Eilen illalla ku isi ja äiti katteli telkkuu ja mä pyöriskelin ulkona ja sisällä ja taas sisällä ja ulkona.  Kun nyt on jo melkestäs kaikki lumet sulanu ja mulle on ovi aika useesti auki koko ajan.  Noh, sitt mä ponkasin kaameella vauhdilla sisälle ja isi ja äiti naureskeli vaan, että onpas pojalla energiaa.  Mä ravasin eteiseen ja sitt olkkariin ja ne vaan naureskeli.  Sitt mä pyörin olkkarin matolla ja ne vaan jatko naureskeluu ja kattoivat, ett leikinksmä mun lelulla.  No HAH!  En ainaskaan millään leikkihiirulolla!  Ku mull oli oikee!!  Olkkaris oli vaan semmoset pienet valot ja äiti ei nähny kunnolla ja se nousi sohvalta muka heittää mun leluu mulle. Hihii, se otti sen hiirulon käteen ja sitt vast se hokas että se oliki oikee! Haha!  Oisitte kuullu äitin!
Mutt sitt se ihme tapahtu!  Äiti sano isille, ett se on päästäinen, ei ees tikkuaskin kokonen, annetaan pojan syödä se.  Siis mä_sain_syödä_ihan_ite_mun_ihan_ite_saalistamani_paistin!  Tämmöstä ei oo tapahtunnu kissamuistiin!  No siin ei menny ku minuutti kun mä olin vetäny sen napaani.  Voi pojat ett maistu hyvälle!  Melkeen paremmalle ku suikis.  Mutt ei ihan.  Sitt äiti ja isi taas kehu mua, mutt äiti sano, ett miksen mä ilmottanu ett mulla on paisti.  Kun mä tyhmä aina oon kertonnu heti kun tuun sisälle.  Nii äiti ei tienny.  Jos siis tää tarkottaa sitä, ett mä saan aina syödä paistin kun en kerro, niin en varmalla enää ikinä kerro!  Tosin äiti sano, ett tää oli nyt ihan poikkeustapaus kun on ollu niin pitkä ja tylsä talvi ja mä en pahemmin oo hiiruloita saanu, ett ihan vaan mun mielen virkistykseks sain syödä sen.  Ja kyl muuten virkistiki!  Mutt meinaan mä koklata tätä keinoo uudestaan, en kerro mitään.

Ja nyt mä meen taas kattoo pihalle, jos joku siimahäntä tulis sanoo tassupäivää.  Pitäkää ittenne kissoina!

Terrrrve! Ja taas meni vuosi, mull onkii synskät!  Komiat 15 vuta! Tää onki oikeen suuuuuuri juhlapäivä! Tai pitäis olla.  Mutku ei oo.  Kun äiti on tyhmä.  Ihan tyhmän tyhmän tyhmä!  Pitääks sitä synttäripäiväks järjestää silleen, ett mä joudun peltilootaan. Täh?!?  Ois järkänny vaiks ens viikonlopuks.  Tai paremmin vielä, ei ois järkänny olleskaan.  Se selitti jotain, ett nyt on pakko mennä kun on ainoo päivä kun sopii.  Noku mulle ei sovi!  Mä rotestoin tällasta rääkkäystä.  Mutta minkäs mä pieni kissa mitään voin suurelle äitille.  Paitsi tehä kiusaa.  Ihan varmalla meen piiloon semmoseen paikkaan ettei se löydä! HAH!  Hakekoon sitte ja myöhästytään ja ei päästä lähtee olleskaan, hih,  se oiski kiva.

Äiti kyl lupas hyvittää mulle jotenkin, että tää vuositarkastus nyt osu silleen niinku pahalle päivälle.  Ja mä kyl vaadin aikamoista hyvitystä.  Suikista enstekskii.  Sitte munuaista.  Sitte ainaski satadriljoonaa hiiruloo kävelee tonne pihalle.  Ja lumet pois.  Ja mä saan syödä kaikki hiirulot jotka mä saan kiinni ja voi pojat niit on monta!  Ja sitt sen jälkeen taas suikista.  Sitt mä EHKÄ voin antaa anteeks.  Tai en nyt tietty anteeks, mut lupaan unohtaa muutamas kuukaudessa.  Ainaski vähä.

Kun mä pääsen sielt lekurista mä laitan tän huushollin ihan uuteen uskoon.  Sekotan ihan sikesinsokesin kaikki paikat!  Avaan kaikki kaapit ja vedän kamat ulos.  Mull on lupa siihen koska

MULLA ON TÄNÄÄN 15-VUTISSYNTTÄRIT!

Mutt nyt mä meen piiloon.  Pitäkää ittenne kissoina!

Nyt on jouluaatto!

Ihanaa joulua kaikille mun kamuille ympäri lokistaniaa!

Mä heräsin tänään aika aikasin ja kinusin sitt äitiä kans nousemaan ja avaamaan mulle koneen.  Ja ihme tapahtu!  Se avas!  Joten nyt mä sitt tassuttelen täss vähä.

Se on nyt sitte talvi tulossa.  Ei oo enää kuuma.  Muttei oo luntakaan ja oikeesti on aikas kivoja ilmoja pidelly.  Ulkona voi olla ihan hyvin vielä.  Ja kyl mä oon siel viihtynykki kun mä oon saanu aikas monta hiiruloo!  Hih, äiti jo yhes vaiheess sano, ett älä viitti koko ajan tuoda noit siimahäntii tänne.  Jaa ja miksei?  Kun mä kerta tiedän ett sill on aina nälkä ja mä yritän sitt avittaa.  Ja silti sanotaan ett älä.  Emmätajuu taas.  Mulla on ainaski ollu kivaa kun mä oon napannu ne.  Ja kyl mä voisin kans syödä niitä, mutku mun ei anneta.  Pöh.

Muuten mä oon ollu ihan niinku ennenki, herrasmiäs ja silleen.  Löhöilen ja huudan äitiltä suikista.  Äiti väittääki ett musta on tullu kaamee syöppö.  Kuulemma mä en muuta tekiskää ku söisin vaan.  No mitä sitte?  Jos mul on nälkä, mä haluun ruokaa.  Ja äiti valittaa ett mä vaan lihon vaiks pitäis laihtuu.  Se yrittää aina jotain ett niinku mä en sais syödä sitä ja tätä, mutt ei se onnistu semmonen.  Jos mä haluun niin mä haluun ja sitt mä saan.  Tää on jämpti homma.  Tosin joskus kuiteski en vaan saa vaiks haluisinki.  Siitä pitäis kyll tehä valitus johonki korkeemmalle ku äiti.  Mä en vaan viel oo keksiny kuka on korkeempi.  Kun mä seison lattialla ja katon äitii naamaan, on se aika korkeella.  No isi on viel korkeemmalla, mutt sille valittaminen ei paljoo auta ku äiti sanoo isillekin ett ei saa antaa sitä ja tätä Reetille.  Ja isi uskoo.  Kumma homma.  Mutt onneks nyt kuiteski oon joka päivä saanu suikista, ei täss ihan nälkäkuoleman partaalla olla.

Ja nyt mä taidan pyytää ulos, voisin mennä kattoo mitä siell tapahtuu.  Aika paljo lentävii paisteja on ollu mun pihalla, niit en viel oo saanu tassuihini ku yhen.  Ja taas äiti marmatti jotain mulle siitäki.  Huoh.

Tässä muutamia syksykuvia kun mä oon terassilla

mä tuun ulos

ja sitt mä vaan löhöilen ja mietin maailman menoo, välillä vähä kyllästyttääki jos ei mitään kivaa tapahdu, niinku näkyis hiiruloita tai lentävii paisteja

 

Mä meen nyt!  Pitäkää ittenne kissoina!